• Marja Karttakiituri

Parhaat matkakirjat TOP 7

Updated: Sep 6

** tekstissä mainoslinkkejä, merkitty *-merkillä **


Parhaat matkakirjat TOP 7

Nämä matkakirjat vievät sinut seikkailulle maailman ääriin. Ota nämä kirjat mukaan rannalle, juna- tai lentomatkalle tai vaikka mökille. Jos matkustat pelkillä käsimatkatavaroilla, ei mukaan mahdu kovin montaa kirjaa. Kirjat lisäävät myös kodin tavaramäärää, mutta onneksi monet tässäkin artikkelissa esitellyt kirjat saa myös äänikirjana. Lue äänikirjoista lisää osoitteessa *https://www.äänikirja.net ja löydä halvimmat äänikirjat itsellesi!

Mia Kankimäki, Naiset joita ajattelen öisin

Mia Kankimäen uusin kirja *Naiset, joita ajattelen öisin avaa mukaansa tempaavalla tavalla aihealuetta, mikä on jäänyt useimmille täysin tuntemattomaksi. Lapsuuteni idoli Helinä Rautavaara matkusti yksin ympäri maailmaa jo 1950-luvulla, mutta hän ei kansainvälisesti ajatellen ollut mikään pioneeri. Useat naiset matkustivat yksinään mantereelta toiselle jo 1800-luvulla. Mia Kankimäen kirjassa tutustutaan näihin seikkailijattariin, joista osa kuoli hyvin nuorina malariaan, lavantautiin tai muihin eksoottisiin tauteihin.


Naisen ei ollut soveliasta matkustaa 1800-luvulla yksin edes saman maan sisällä, saati maasta toiseen. Nämä naiset onnistuivat kuitenkin mahdollistamaan lähtönsä esimerkiksi ”terveydellisin perustein”, ja heidän kirjoittamansa matkakirjat ja artikkelit poikivat sen verran rahaa, että ne mahdollistivat myös seuraavan matkan.

Isabella Bird (1831-1904) matkusti ”terveydellisin perustein” muun muassa Havaijilla.

Mary Kingsley (1862-1900) keräsi akateemisia kasvi- ja eläinnäytteitä Länsi-Afrikassa, eikä pelästynyt, vaikka majapaikan katosta roikkui pussillinen ihmisen ruumiinosia, tai vaikka hän joutui kiskomaan matoja kantajiensa säärihaavoista. Myöhemmin tämä urhea nainen kuoli lavantautiin, sillä sen ajan suositusten mukainen tupakan ja punaviinin nauttiminen ei pelastanut häntä taudilta. Hänen jäännöksensä heitettiin Hyväntoivonniemeen hänen oman toivomuksensa mukaisesti.

Ida Pfeiffer (1797-1858) kiersi maapallon kahteen kertaan pummaamalla ja kiristämällä. Tämä penninvenyttäjä oli aikansa somevaikuttaja, sillä hän uhkasi kirjoittaa lehtiin ikävällä tavalla esimerkiksi kapteeneista, jotka eivät antaneet ilmaista laivakyytiä.


Nellie Bly (1864-1922) kiersi maailman 72 päivässä voittaen samaan aikaan maapalloa toiseen suuntaan kiertäneen, kilpailevan naisjournalistin. Mukana Nelliellä oli pelkkä käsilaukku.


Alexandra David-Néel (1868-1969) ehti elää satavuotiaaksi, ja viettää mitä mielenkiintoisimman elämän. Hän kävi Intiassa jo vuonna 1890 ja asui siellä, kunnes rahat loppuivat – sitten hän vieraili oopperaseurueen matkassa ympäri Pohjois-Afrikkaa. Itämaisista uskonnoista ja feminismistä kiinnostunut Alexandra sai vuonna 1911 Ranskan opetusministeriöltä apurahan opiskellakseen Intiassa sanskritia, mutta 1,5 vuoden matka venyi 14 vuoden pituiseksi… Aviomies lähetti toisinaan varovaisen kirjeen tiedustellakseen, koska vaimo on aikonut tulla kotiin, mutta Aleksandra oli liian kiireinen palatakseen. Hän asui yli vuoden luolassa, adoptoi munkin ja ylitti tämän kanssa luvattomasti Tiibetin kuningaskunnan rajan. Sieltä heidät karkotettiin, mutta ensimmäinen maailmansota oli ehtinyt puhjeta katkaisten matkustajalaivaliikenteen Eurooppaan. Aikaa tappaakseen Aleksandra käväisi Japanissa, ja päätti siellä yrittää Kiinan kautta uudestaan Tiibetiin paikalliseksi naiseksi naamioituneena. Suunnitelma onnistui, ja äiti ja poika viettivät Lhasassa kaksi kuukautta. Välillä he viettivät aikaa Ranskassakin, mutta Aleksandra palasi Kiinaan myöhemmin viettääkseen vielä useita vuosia luostarissa (tällä kertaa kotiinpaluuta viivytti toinen maailmansota).


Muita Kankimäen uniin ilmestyviä naispuoleisia tutkimusmatkailijoita ja seikkailjattaria ovat muun muassa Karen Blixen (1885-1962) (lue hänestä lisää blogiartikkelistani) ja barokin ajan taidemaalari Artemisia Gentileschi (1593-n. 1654).



Mia Kankimäki matkustaa näiden naisten jalanjäljissä niin Keniassa, Italiassa kuin Japanissakin, ja kertoo omaperäisellä tyylillään heidän elämäkertansa. Keniaan saapuessaan hän kuvaa tuntemuksiaan seuraavalla tavalla:


"Ensimmäinen päivä Afrikassa. On aamupäivä, istun puutarhapöydän ääressä ja syön Ollin puolison Flotean tuomaa tansanialaista puuroa. Taivas on pilvessä ja ilma on raikas, kostea mutta miellyttävä. Eksoottisenväriset linnut laulavat ja banaanipuut havisevat tuulessa – aamulla herätessäni luulin niiden kahisevaa ääntä sateeksi. Jossain aidan takana ammuu lehmä, ilmeisesti se sama, jolta Flotea kävi hakemassa aamumaidon Michellille (Flotea kysyi, haluanko minäkin, mutta kieltäydyin kohteliaasti). Uskomatonta: olen täällä.


Saavuin iltamyöhään peloissani, umpiväsyneenä, huonosti syöneenä ja migreenissä. Vastassa oli kostea kuumuus, illan pimeys, Afrikan vähän savuinen ja mausteinen tuoksu, jonka muistin heti edelliseltä kerralta. Kilimanjaron lentokenttä oli vain pikkuruinen, ränsistynyt rakennus, hiki valui viisumijonossa, yöperhoset läpsyivät särisevissä kattovaloissa. Jonossa seisoi reippaannäköisiä amerikkalaisopiskelijoita, jotka hoilottivat iloisesti we’re gonna see some li-i-ons, sekä kaunis, huivipäinen somalityttö, joka istui vieressäni lentokoneessa. Hänkään ei ollut koneessa juttutuulella, vaan kaivoi YSL:n huiviin kääritystä Vuittonin laukustaan nahkakantisen iPadin ja kuunteli koko matkan korvanapeilla Muslim Pro -sovellusta.


Olli oli lentokentän ovella odottamassa. Hän sanoi heti, etten näytä yhtään siltä kuin kirjani liepeessä olevassa kuvassa (en taatusti), ja samaa voin sanoa hänestä. Mutta kävi heti selväksi, että muistikuvani parin vuoden takaisesta puhelinkeskustelusta oli oikea: mies puhuu kuin papupata, taukoamatta, kaikenlaisista aiheista – tietoa tulee heti niin paljon, että tarvitsisin nauhurin.


Sulloimme matkalaukut vihreään Land Roveriin, joka ei Ollin mukaan ole ”auto” vaan ”työväline”, ja siltä se myös näyttää. (Kuulen myöhemmin, että Olli oli juuri pessyt sen minua varten.) Matkaa lentokentältä Ollin kotiin olisi viisikymmentä kilometriä ja siihen menisi kuulemma tunti – lantikassa oli huonot valot ja oli pilkkopimeää, mutta Olli onnistui suunnistamaan edellä ajavan auton perässä tutkien välillä taskulampulla moottorin lämpömittaria, jonka lukema kuulemma kohosi liian korkealle. Avoimista ikkunoista vyöryi sisään öisen Afrikan muhkea tuoksu, ohitimme kyläpahasia ja kadunvarsibaareja. Oli pimeää kuin säkissä, katuvaloja täällä ei ole, ja aiemmin taivaalla selällään kellunut kuunsirppikin oli kadonnut. Lopulta saavuimme pikkuruiseen tienhaaraan (”onkohan se nyt tämä”, Olli mutisi pimeydessä kuin ei tunnistaisi omaa kotitietään), ja käännyimme uskomattoman kuoppaiselle ja liejuiselle kärrypolulle, jota ei millään muulla autolla olisi pystynyt ajamaan, ja välillä olin varma, ettei tälläkään. Olimme maaseudulla Arushan ulkopuolella, ja kaikki näyttää hyvin, hyvin köyhältä."



Jos tahdot lukea 1800-luvun naisten tutkimusmatkoista enemmänkin, käy läpi vaikka tämä lista:


Isabella Bird:

*A Lady's Life in Rocky Mountains (1879)

*The Hawaiian Archipelago. Six Months Among the Palm Groves, Coral Reefs, and Volcanoes of the Sandwich Islands (1875)

*Unbeaten Tracks in Japan. A Record of Travels in the Interior, Including Visits to the Aborogines of Yezo and the Shrines of Nikko and Ise (1880)

*A Photographic Journal of Travels Through China 1894 - 1896


Nellie Bly: Around the World in Seventy-Two Days (1890)


Shiba Keiko: Literary Creations on the Road. Women's Travel Diaries in Early Modern Japan (2012)


Mary Kingsley:

*Travels in West Africa (Congo Francais, Corisco and Cameroons) (1897)

*West African Studies (1899)


Paulo Coelho, Hippi

Paulo Coelhon *Hippie-kirja tarttui mukaan Frankfurtin lentokentältä matkalla Kolumbiaan. Matkan jälkeen pokkari päätyi vahingossa pyykinpesukoneeseen, mutta edes vesipesu 60 asteessa ei riittänyt pilaamaan kirjaa. Kirjan saa myös suomenkielisenä kirjana, äänikirjana ja e-kirjana (nimellä Hippi).

Hippi on matkakertomus ja tarina erikoislaatuisesta rakkaudesta nuoren Paulon ja hollantilaisen Karlan välillä. Paulo lähtee Eurooppaan, mutta päätyy heti alussa tavanneensa naisen kanssa bussiin, mikä on matkalla Nepaliin. Bussissa on kirjava joukko hippiaatteen kannattajia, joiden tavoite on päästä Katmanduun. Vuosi on 1970, ja matkaopas Europe on 5 Dollars a Day. Joukkio ei kohtaa pelkkää vieraanvaraisuutta matkatessaan Euroopan halki, ja bussissa tai paljaalla maalla nukkuvien, muroannoksilla elävien matkakumppanien välillekin syntyy matkan aikana jännitteitä. Kirjaa pidetään Paulo Coelhon omaelämäkerrallisimpana teoksena, sisältäähän sen enemmän tietoa nuoren Paulon elämästä Etelä-Amerikassa ja Euroopassa kuin vaikkapa *Pyhiinvaellus.


After six days on the road, enthusiasm gave way to boredom and routine set in, permeating the atmosphere. Now that no one had anything new to say, everyone began to think about how they’d hardly done anything but eat, sleep outside, try to find a more comfortable position in their seats, open and close windows on account of cigarette smoke, grow tired of telling their own stories and talking with others – who never lost an oppurtunity to exchange little barbs here and there, like the rest of humanity did when in a herd, even ifi it was small and full of good intentions like this one.


That is, until the mountains emerged before them. And the valley. And the river that cut through the giant rocks. Someone asked where they were, and the Indian man from earlier said they had just crossed into Austria. ”Soon we’ll get off and stop near river running in the middle there so we can all clean up. Nothing better than cold water to make you feel that you have blood running in your veins and thoughts you can set aside.” Everyone got excited by the idea of taking off their clothes, the absolute freedom, this connection to nature without any intermediaries.


The driver turned onto a rocky road, the bus swung from the one side to the other, and many people screamed for fear of turning over, but the driver only chuckled. They had finally arrived at the bank of a stream or, more accurately, a branch of the river that broke off from the rest, forming a gentle curve where the water was calmer before it rejoined the flowing current. ”Half an hour. Take the opportunity to wash what you’re wearing.” Everyone ran for their backpacks – any hippie pack always included a tiny hand towel, a toothbrush, and bars of a soap, since they always ended up camping rather than staying in hotels.


Mia Kankimäki, Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Mia Kankimäen aiempi kirja *Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin keskittyy Japaniin. Mia matkustaa sinne noin 966–1017 eläneen hovinaisen Sei Shōnagonin perässä. Sein päiväkirjamainen kirja listaa asioita sen ajan hovielämästä – muun muassa asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. (Niitä ovat Sein mukaan muun muassa se, kun pesee hiukset, laittautuu ja pukeutuu tuoksutettuihin viittoihin, vaikka kukaan ei olisi näkemässä. Tuohon aikaan hiukset pestiin suhteellisen harvoin, joten asia sai varmasti olon tuntumaan raikkaammalta ja mukavammalta.)

Tuon ajan hovielämä on mitä kiehtovinta myös tämän ajan ihmisen mielestä. Kasvojen näyttäminen merkitsi ainutlaatuista, intiimiä läheisyyttä. Veli ei ehkä nähnyt koskaan siskonsa kasvoja, tai poika äitipuolensa. Esimerkiksi seksin harrastaminen (pimeässä) oli paljon suotavampaa ja soveliaampaa kuin kasvojen näyttäminen tuolle miehelle. Seksi mahdollisimman usein ja mahdollisimman monen eri naisen kanssa oli asia, mitä pidettiin miehelle erittäin terveellisenä. Yläluokan pojat naitettiin jo 12-vuotiaina itseään vanhemmille tytöille, mitkä kuitenkin jäivät asumaan omaan kotiinsa. Vaimo muutti miehen kotiin vasta, kun poika kasvoi isoksi ja sai talonsa isännyyden. Tässä vaiheessa aviomiehellä oli todennäköisesti jo liuta kakkosvaimoja, jalkavaimoja ja satunnaisia seuralaisia.


Kankimäen matkapäiväkirjan ja akateemisen tutkielman sekoituksesta voi lukea hykerryttäviä katkelmia vieraassa kulttuurissa elämisestä ja sinne sopeutumisesta. Kirjan luettuasi tiedät muun muassa sen, miksi Japanissa myydään kaikkialla pieniä pyyhkeitä. Niillä kuivataan kuumien kuukausien aikana valuvaa hikeä, ja niihin voi kuivata kädet julkisessa vessassa käytyään. Yöllä nukkuu paremmin, kun asettaa märän pyyhkeen otsalleen.


Uusia kokemuksia riittää – Mia muun muassa päätyy zazen-meditaatiotunnille. ”[K]auhukseni huomaan, että munkki alkaa kiertää salia keppi kädessä ja pysähtyy lyömään sillä meditoijia. Ilmeisesti munkin tullessa kohdalle on kumarruttava syvään, ja sitten munkki läimäyttää kepillään kaksi kertaa istujan selkään. Lyönnin jälkeen on kiitettävä munkkia. Lyönnistä kuuluva ääni on kova ja pelottava, kuulostaa siltä, että sen täytyy todella sattua. Pian tiedän, että kyllä se sattuukin, muttei niin paljon, ettei sitä huutamatta kestäisi. [---] Lopulta nousemme jalat puuduksissa ja keppimunkki tarjoilee teetä ja keskustelee mukavia – oletan, sillä en tietenkään ymmärrä mitään.


Päätän kruunata päivän etsimällä vielä lähellä olevan Funaoka Onsenin, 1920-luvulta saakka toimineen korttelikylpylän eli sentōn, jota mainostetaan kaupungin parhaaksi. Matkalla etsin ruokapaikkaa ja osun pieneen luomuravintolaan. Istun baaritiskille ja saan eteeni kuusi pientä kulhollista: höyrytettyä kanaa seesamkastikkeella, pikkelsiä, tofusalaattia, tummaa riisiä, misokeittoa sekä vielä jotain, mitä en tunnista. Kyseessä on yksi parhaita ikinä syömiäni aterioita, ja hinta on vaivaiset 1000 jeniä eli 10 euroa. Kun vielä karistan päivän pölyt Funaoka Onsenin ulkoaltaassa (meinaan ilman silmälaseja mennä ensin karppilammikkoon, mutta luojan kiitos huomaan ajoissa), hierovassa sähköaltaassa sekä tuoksuvassa, tummavetisessä yrttialtaassa, olen hurmiossa.


Huonomminkin voisi vuorotteluvapaansa viettää!



Paulo Coelho, Pyhiinvaellus

*Pyhiinvaellus kertoo Paulo Coelhon vuonna 1986 tekemästä pyhiinvaelluksesta Santiago de Compostelaan. Kirja innoitti Pekankin tekemään kyseisen pyhiinvaellusmatkan, josta voitte lukea ja kuulla lisää näistä postauksista: nro 1, nro 2, nro 3 ja nro 4.


Paulo kulkee sekä fyysisesti että henkisesti pitkän matkan oppaansa johdolla. Matkan varrella opas opettaa hänelle rukouksia ja henkisiä harjoituksia, joiden avulla Paulo tavoittelee syvempää viisautta ja ymmärrystä elämästä – esimerkiksi:


Armahda meitä, Herra, sillä olemme Compostelaan matkaavia pyhiinvaeltajia, ja se saattaa olla pahe. Varjele meitä suuressa laupeudessasi kääntämästä oppimaamme tietoa meitä itseämme vastaan. Armahda niitä jotka säälivät itseään ja pitävät itseään hyvinä mutta elämän kaltoin kohtelemina, koska eivät ole mielestään ansainneet sitä mitä ovat saaneet osakseen – sillä he eivät kykene koskaan käymään hyvää taistelua. Ja sääli niitä jotka ovat julmia itseään kohtaan, näkevät omissa töissään pelkkää pahuutta ja pitävät itseään syyllisinä maailman epäoikeudenmukaisuuteen – sillä he eivät tunne sanaasi jossa sanotaan: ”Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu.”


Armahda niitä, jotka käskevät ja niitä jotka tekevät pitkää päivää ja saavat uhrauksestaan palkkioksi sunnuntain, jolloin kaikki on suljettu eikä heillä ole paikkaa minne mennä. [---] Armahda niitä, jotka pelkäävät tarttua kynään, siveltimeen, soittimeen tai työkaluun, koska heidän mielestään joku toinen on jo tehnyt työn heitä paremmin ja heistä tuntuu, että he eivät ole ansainneet pääsyä taiteen suureen temppeliin. Armahda varsinkin niitä, jotka ovat tarttuneet kynään, siveltimeen, soittimeen tai työkaluun, mutta ovat muuttaneet inspiraation halpahintaiseksi ajatukseksi omasta paremmuudestaan – sillä he eivät tunne sanaasi jossa sanotaan: ”Kaikki kätketty on olemassa vain ilmi tuotavaksi, salassa oleva vain siksi että se tulisi julki.” [---] Armahda niitä, jotka pelkistävät maailmankaikkeuden yhteen selitykseen, Jumalan taikajuomaan ja ihmiskunnan olentoihin joiden perustarpeet on tyydytettävä, koska he eivät ole koskaan kuuleva sfäärien soittoa. [---]


Armahda, Herra, meitä jotka etsimme ja uskallamme tarttua lupaamaasi miekkaan, meitä tänne maan päälle levittäytyneitä pyhiä ja syntisiä ihmisiä. Sillä me emme tunnista edes itseämme, kuvittelemme usein olevamme vaatetettuja vaikka olemme alasti, ja ajattelemme tehneemme rikoksen, vaikka olemme todellisuudessa pelastaneet toisen ihmisen hengen. Älä unohda armossasi meitä, jotka pitelemme miekkaa yhdessä enkelin käden ja paholaisen kanssa. Me olemme maailmassa, jatkamme elämäänne tässä maailmassa ja tarvitsemme sinua. Tarvitsemme ikuisesti sinun sanaasi jossa sanotaan: ”Kun lähetin teidät matkaan ilman kukkaroa, laukkua ja jalkineita, niin puuttuiko teiltä mitään? Ei mitään…!” Petrus päätti rukouksensa. Hiljaisuus jatkui. Hän katseli ympäröivää viljapeltoa.


Jos pyhiinvaellusten historia keskiajalta tähän päivään kiinnostaa enemmänkin tai suunnittelet matkaa Santiago de Compostelaan, kannattaa lukea myös Santiago de Compostela – Matka apostoli Jaakobin haudalle.



Ruhtinaallinen retki romantiikan maille on kirja, mikä houkuttelee suunnittelemaan uusia matkoja.

Richard Halliburton, Ruhtinaallinen retki romantiikan maille

Tässä blogissa olen lainannut usein Richard Halliburtonin kirjaa Ruhtinaallinen retki romantiikan maille. Tällaiset kirjat pitäisi kieltää lailla, niin suuren matkakuumeen ne voivat nuoreen sieluun nostattaa. Sain kirjan käsiini jo ala-asteaikoina, ja siitä lähtien olen halunnut käydä likipitäen jokaisessa kirjassa mainitussa kohteessa.

Valmistuttuaan Princetonin yliopistosta vuonna 1921 Halliburton lähti ensimmäiselle maailmanympärimatkalleen, mistä hänen ensimmäinen kirjansa kertoo. Myöhemmin hän toimi kirjailijana ja lehtimiehenä, joka raportoi muun muassa Stalinin neuvostoliitosta. Viimeinen seikkailu koitui hänen kuolemakseen, vaikka hän oli leikkinyt hengellään aikaisemminkin. 39-vuotias Halliburton nousi kiinalaisen rahtilaivan kyytiin Hongkongissa vuonna 1939. Laiva tuhoutui taifuunissa, eikä Halliburtonin ruumista koskaan löydetty – niinpä hänet julistettiin kuolleeksi vasta vuonna 1964.


Ruhtinaallinen retki romantiikan maille vei Halliburtonin muun muassa:


* kiipeämään Matterhornille, Sveitsin ja Italian rajalla sijaitsevalle alppivuorelle (4 478 m)


* tapaamaan Andorran presidentin


* hankkiutumaan vangiksi Gibraltarin vankilaan


* yöpymään pyramidilla


* tiikerijahtiin Intiassa (sekä yöksi Taj Mahaliin)


* Himalajalle; Ladakhiin, missä naisilla oli monta aviomiestä, missä lämpötilavaihtelut saman päivän sisällä voivat olla jopa 30 astetta ja missä joka kolmas mies oli munkki. Halliburton onnistui olemaan yli vuodessa sallituista 12 turistista. Samaan aikaan Ladakhissa vihittiin virkaansa uusi Skushok eli Buddhan pyhän aikalaisen inkarnaatio. Juhlallisuuksien päätteeksi Halliburton väitti päässeessä saattelemaan tämän 4-vuotiaan pyhimyksen unten maille.


* tunkeutumaan salaa Afganistaniin


* Angkor Watiin Kambodžaan


* paljasrintaisten naisten Balille, missä pidetyt kemut osoittautuivat ruumiinpolttajaisiksi. Köyhien perheiden vainajat poltettiin samaan aikaan, jotta päästäisiin osallisiksi juhlatunnelmasta.


* ryöstetyksi merirosvojen toimesta Sui’anissa


* seuraamaan Kiinan viimeisen keisarin häähumua. Keisari oli syösty vallasta jo 1912, mutta poikakeisari sai elää valtion vankina yhdessä palatsin kolkassa. 17-vuotias vanki sai seuraa 15-vuotiaasta, naispuoleisesta vangista. Kerrottiin, että ex-keisarin kaipaama liikunta oli järjestetty sävyisimmän löydetyn ponin avulla, jota kaksi raavasta tallirenkiä taluttivat pitkin pihaa. Uudelle keisarinnalle piti puolestaan seuraa amerikkalainen naislähetyssaarnaaja.


* Vladivostokiin tapaamaan ”suuria, vaaleaverisiä miehiä pörröisissä karvalakeissa, pitkävartisissa saappaissa, nahkatakeissa ja leuassa tuuhea parta, josta riippui jääpuikkoja”.


* kiipeämään Japanin Fuji-vuorelle


Ja kaikki tämä viikonloppuretkellä kaverin luo, kuten hän oli vanhemmilleen kertonut lähtiessään!



Madventuresin oppaan avulla seikkailut maistuvat.

Madventures, Kansainvälisen seikkailijan opas

Joko matkakuume iski? Ota siinä tapauksessa käsiisi Madventuresin *(Uusi) Kansainvälisen seikkailjan opas, mikä tarjoaa roppakaupalla inspiraatiota, vinkkejä matkalle ja vastauksen kaikkiin kysymyksiin, joita reppureissaajan mieleen saattaa juolahtaa.

Tästä kirjasta saat parhaat pakkausvinkit – jos mukaan saa ottaa vain 6–10 kiloa tavaraa, haluat varmasti kuulla, mitä ainakin pitää ottaa mukaan matkalle.


Näin toimitaan paperittomassa kyykkyvessassa.

Lisäksi kirjassa on lisävarustelistat ja selviytymisoppaat sekä autiomaahan, viidakkoon että vuoristoon – sekä aasialaiseen kyykkyvessaan.


Kirja opettaa, miten matkustaa halvalla, ja sen, mihin kannattaa matkustaa ja miksi – luettuasi kirjan kuulet muun muassa sen, koska Japanissa pidetään penisfestivaalit. Jos päädytkin maailman suurimpaan vesisotaan Thaimaassa, tiedät jo ennalta sen, miten riippumatto kiinnitetään kahden palmun väliin. Kirjasta löydät myös 25 tapaa tuunata reissusi paremmaksi, muun muassa: opettele paikallinen laulu, meditoi, vedä perseet paikallisten kanssa ja matkusta junassa halvimmassa luokassa. Lisäksi opit hyödyllisiä fraaseja eri kielillä, kuten: "häivy, pelle – osaan karatea!”.