• Marja Karttakiituri

Junalla Kiinaan - Selviytymisopas Trans-Mongolian junaradalle

Updated: Apr 27


Junamatka Siperian halki oli yksi suurimmista haaveistani.

He ohittivat periksiantaneita taloja jotka puutarha oli ahmaissut, kyliä jotka metsikkö oli syönyt, kaupunkeja jotka naavainen taiga oli nielaissut.” (Rosa Liksom, Hytti numero 6.)


Siperian rata on rakennettu vuosina 1891-1916. Sen koko pituus on 9288 kilometriä, ja sen varrella on 8 eri aikavyöhykettä. Se on maailman pisin junarata, sillä tulet viettämään raiteilla 9 päivää. Maata pitkin matkustaminen on vastuullisempaa ja kestävämpää kuin lentäminen. "Maata pitkin" oli yksi tämän vuoden Matkamessujenkin teemoista.

Lue lisää tämän vuoden Matkamessuista blogistani eli täältä.

Vuonna 1956 valmistui Ulan Udesta lähtevä haara, mikä kulkee Mongolian kautta Pekingiin asti. Tätä rataa kutsutaan Trans-Mongolian radaksi, ja sen pituus on "vaivaiset" 5923 kilometriä.


Matka Siperian halki Kiinaan oli lapsuuteni haave. Se toteutui ollessani 23-vuotias. Lue kokemuksia Trans-Mongolian radalta ja parhaat vinkit junamatkalle Siperian halki!


Juna kulkee halki Venäjän ja Mongolian aina Pekingiin asti.

Siperian halki kulkevan junamatkan kallein osuus on Suomesta Moskovaan. Kannattaakin ostaa junalippu Suomesta vain Pietariin asti, ja ostaa sieltä junalippu Moskovaan. Venäjän junien aikataulut ja hinnat näet täältä.


Trans-Siperian junan kyytiin pääsee Moskovan Jaroslavin asemalta. Moskovan jälkeen juna kulkee muun muassa Nižni Novgorodin, Kirovin, Permin, Jekaterinburgin, Tjumenin, Omskin, Novosibirskin, Kransnojarskin ja Irkutskin kautta. Minulla oli 7–9-luokilla maantiedon opettaja, joka kertoi meille usein tästä upeasta radasta, ja vaati meitä opettelemaan ulkoa radan tärkeimmät asemat sekä Siperian suuret joet. Myös Moskovan karttaa tutkittiin tarkkaan. Maantiedon koepaperiin sai ihan luvan kanssa piirtää ”kirkkoveneen”, kun siinä pyydettiin summittaista tiekarttaa Moskovan kehäteistä ja sisääntuloväylistä.


Viimeistään Ulan Udessa joudut päättämään, jatkatko matkaa Venäjän halki aina Vladivostokiin saakka, vai vaihdatko Trans-Mongolian radalle. Jälkimmäinen junarata kulkee hanki Mongolian aina Kiinan pääkaupunkiin Pekingiin asti.

Ensimmäinen pysähdyksesi on todennäköisesti Pietarissa.

Matkan ensimmäinen pysäkki on Pietari - mitä tehdä Pietarissa?

Jos et ole vielä käynyt Pietarissa, nyt on aika. Pietari – kokemuksia ja elämyksiä täynnä! Mitä tehdä Pietarisssa? No, vaikka koluta läpi Pietarin museot, kirkot, palatsit ja muut nähtävyydet.


Eremitaaši koostuu viidestä rakennuksesta, joista kuuluisin on Talvipalatsi Nevan rannalla. Tsaari vietti Talvipalatsissa talvet, kun taas kesäkuukauden hän asui Tsarskoje Selossa noin 20 kilometrin päässä, tai vielä kauempana Pietarhovissa.


Nykyään Talvipalatsi ja muu Eremitaaši on museona. Museon kokoelmat sisältävät lähes kolme miljoonaa näyttelyesinettä ja noin 400 näyttelysalia! Maalauksia ja näyttelyesineitä on kivikaudelta aina nykyaikaan saakka. Jos haluaa nähdä niistä jokaisen, joutuu kävelemään 22 kilometriä, ja jos jokaisen taideteoksen ihailuun kuluttaa yhden minuutin, kuluu aikaa yhteensä noin 15 vuotta.


Lisäksi Pietarissa kannattaa tsekata Venäläisen taiteen museo, Dostojevskin kotitalo ja Kunstkamera. Kunstkamera on Pietari Suuren vuonna 1714 perustama antropologian ja etnografian museo. Pietari Suuri määräsi, että Kunstkameraan tuli toimittaa kaikki erikoiset ja harvinaiset esineet. Kuuluisin sali on täynnä epämuodostuneita sikiöitä (vastaava löytyy myös esimerkiksi Bangkokista (Siriraj Medical Museum)).


Nuorekkaampaa ja kokeilevampaa taidetta voi ihailla taidekeskuksessa nimeltä Puškinskaja 10. Tämä "epämuseo" tai "epäsovinnaisen taiteen museoksi" piristää kummasti historiallisten näyttelysalien jälkeen.


Pietarista löytyy myös Venäläisen vodkan museo, hygieniamuseo ja erotiikkamuseo. Risteily Nevalla on "must", mutta voit huvitella myös lähellä Talvipalatsia sijaitsevassa Dom Velikanassa. Dom Velikana on hauska kohde myös lasten kanssa Pietariin suunnatessa.


Hotelli Pietarissa maksaa halvimmillaan 7 euroa yö. Hostellin voi saada puolta halvemmalla. Pietarin lentokentällä on kahden hengen kapselihotelleja - kätevää, jos aloitat matkasi lentäen, ja saavut perille myöhään.


Pietariin (ja Viipuriin sekä lähialueille) saa muuten nykyään ilmaisen sähköisen viisumin. Sähköinen viisumi ei kuitenkaan vielä käy junamatkustajille, sillä tarvittava tekniikka on kunnossa ehkä vasta vuonna 2021. E-viisumilla saa oleskella maassa 8 vuorokautta, ja sitä voi hakea täältä.

Pyhän Vasilin katedraali on yksi Moskovan tunnetuimpia nähtävyyksiä.

Trans-Siperian rata alkaa Moskovasta

Trans-Siperian junarata alkaa virallisesti Moskovasta. Moskovassa voisi viettää aikaa pidempäänkin, mutta varaa ainakin pari päivää Venäjän pääkaupunkiin tutustumiselle.


Moskovan valot tänä päivänä. Työmatkoihin voi upota 3 tuntia per suunta.

Moskovassa on nykyään helppo liikkua metrolla, sillä asemien nimet on kirjoitettu myös länsimaisin aakkosin. Vuonna 2014 Moskovan metrokartan selvittäminen oli melkoista tavaamista, kun venäjän aakkoset eivät vielä olleet hallussa.


Moskovan valot tarkoittavat tänä päivänä autojen valoja. Ruuhkat ovat hirvittävät ihmisten mennessä töihin ja päästessä kotiin. Hurjimpia kokemuksia Moskovasta ovat pikajuoksut 10 tai jopa 12 autokaistan yli, sillä jalankulkijoiden vihreät valot saattavat kestää vain noin 15 sekuntia huolimatta kaistojen paljoudesta.


Hotelli Moskovassa maksaa edullisimmillaan 7 euroa yö. Tarkasta ajankohtaiset hotellitarjoukset täältä.


Leninin mausoleumi.

Moskovan päänähtävyyksiä ovat Kreml ja Punainen tori, Punaisen torin laidalla sijaitseva Pyhän Vasilin katedraali, GUM-tavaratalo, Kreml ja Leninin mausoleumi. Kesällä kannattaa viettää ainakin puoli päivää Gorkin puistossa. Gorkin puisto on noin 250 hehtaaria, ja siellä vierailee arkipäivisin noin 40 000 ihmistä. Juhlapyhinä ja viikonloppuisin kävijöitä on noin 250 000.


Pyhän Vasilin katedraalin takaa lähtee Hop on, hop off -bussi.

Millaista on Siperian halki matkaavan junan kyydissä?

Millaista on Siperian halki matkaavan junan kyydissä? Annetaan ääni ensin Rosa Liksomille, joka on kirjoittanut matkasta fiktiivisen kirjan Hytti numero 6:


”Tämä on vielä Moskovaa: mutakuopan keskellä röykkiö yhdeksäntoistakerroksisia elementtitaloja, joiden jäisissä ikkunoissa väpättää himmeä, arka valo, rakennustyömaita, puolivalmiita kerrostaloja, ammottavia aukkoja seinissä. Pian nekin jäävät siluetiksi kaukaisuuteen.


Tämä ei ole enää Moskovaa: lumen alle sortunut talo, villinä huojuvaa pakkasen jäätämää mäntymetsää, nietoksien peittämä aukea, kinosten alle jäätänyt lauha höyry, pimeys, yksinäinen pieni hirsitalo valkoisen aavan keskellä, pihalla hoitamaton omenapuu, tönkkölumista sekametsää, huviloiden lauta-autoja, ränsistynyt puinen vaja.


Edessä aukeaa tuntematon jään jähmettämä Venäjänmaa, juna kiitää, uupunutta taivasta vasten piirtyvät kirkkaina loistavat tähdet, syöksyy luontoon, pilvisen, tähdettömän taivaan valaisemaan painostavaan pimeyteen. Kaikki on liikkeessä: lumi, vesi, ilma, puut, pilvet, tuuli, kaupungit, kylät, ihmiset ja ajatukset.”


Joissain Siperian halki kulkevissa junissa on erityisesti turisteille tarkoitettuja vaunuja. Näissä vaunuissa on kahden hengen hytit, mitkä on varustettu omalla vessalla (mahdollisesti myös suihkulla). Turistiosaston ravintolavaunussa on pöytäliinat ja koristeelliset valaisimet, ja maittavaa ruokaa on tarjolla monta kertaa päivässä.

Tällainen ykkösluokan junalippu maksaa huomattavasti enemmän kuin tavallisten junien liput.


Tällä hetkellä ykkösluokan lippu Moskovasta Pekingiin maksaa 921,15 €, ja kakkosluokan lippu 586,10 euroa. Vuonna 2014 hinta oli huomattavasti edullisempi. Hinta alkoi muistaakseni kolmosella vitosen sijaan.


Kakkosluokassa on pääasiassa venäläisiä, mongolialaisia ja kiinalaisia matkustajia, mutta satunnainen turisti saattaa olla löytänyt tiensä mukaan. Kakkosluokassa on neljä kovaa laveria, joista kaksi ylintä voi kääntää pois tieltä. Tilaa on todella vähän, joten kaikkien neljän matkustajan on hoidettava askareensa vuorotellen. Alasängyissä nukkuvat laittavat matkatavaransa laverien alle, kun taas yläkerta käyttää seinässä olevaa koloa. Vessoja on tasan yksi, ja aamuisin jono sinne on melkoinen. Vessan siisteystaso vaihtelee, sillä vessoihin ei aina tule vettä. Kaarteissa sinne tänne roiskuneet pissat siivotaan satunnaisesti. Koska vessassakäynnin jälkeen ei välttämättä pääse pesemään käsiään, on hyvä varata mukaan käsidesiä.


Kolmatta luokka kutsutaan myös karjavaunuksi, sillä vaunu on yksi iso sali täynnä kerrossänkyjä. Matkustajat tavaroineen ovat ahtautuneet vaunuun miten parhaiten taitavat. Kolmosluokan vaunussa ei ole lainkaan yksityisyyttä. Kakkosluokan vaunussa saattaa pystyä vaihtamaan vaatteet silloin, kun muut kolme matkustajaa ovat vessajonossa, umpiunessa tai hakemassa kuumaa vettä, mutta kolmosluokan vaunussa ei pääse pakoon muilta. Alusvaatteiden vaihto on suoritettava vessassakäynnin yhteydessä, varoen tietenkin sotkemasta vaatteitaan vessan lattialla lilluvaan nesteeseen, mikä voi hyvin todennäköisesti olla pissaa.


Toimii kuin junan vessa, siis. Tästä kirjoittaa rakas Rosammekin:

[L]ähti aamupesulle vessaan. Sinne oli puolen käytävän mittainen jono. Matkalaiset olivat pukeutuneet aamutakkeihin, pyjamiin, verkkareihin, pari miestä pelkissä valkoisissa armeijan kalsareissa.


Toista tuntia myöhemmin tyttö saavutti päämääränsä. Oli hänen vuoronsa tarttua märkään, tahmaiseen ovenkahvaan. Vessa oli siivottomassa kunnossa ja löyhkä oli pistävä. Lattialla lillui saippuaista kusta ja sanomalehtipaperin myttyjä, hanasta ei tullut pisaraakaan vettä. Tarkasti kuutioitua, tangosta lohkaistua beigenruskeaa, natriumilta haisevaa taloussaippuaa oli peräti kaksi palaa. Toisen palan pinnalla oli ruosteenruskeaa limaa.


Tyttö harppasi yhdellä askeleella seisomaan vessanpytyn päälle, jottei olisi kastellut Leningradista ostamiansa aamutossuja, ja suoritti hampaiden ja kasvojen kuivapesun. Vessan pieni ikkuna oli raollaan. Sen ohi kulki unohdettu, autio asema.


Samovaarista saa kuumaa vettä, junassakin.

Jokaisessa vaunussa on samovaari, mistä saa kuumaa vettä. Jos matkaan ei sattunut teetä, voi sitä ostaa vaunuemännältä, jollainen löytyy jokaisesta kakkosluokankin vaunusta. Hänen hyttinsä on yleensä ensimmäinen vasemmalta. Vaunuemäntä myy myös tohveleita, noita valkoisia, ohutpohjaisia froteetohveleita, joita tuntuu olevan tarjolla jokaisessa venäläisessä hotellissa.


Monilla matkustajilla on kuitenkin mukanaan omat teensä, sokerinsa ja keksinsä. Alkumatkasta voi syödä mukaan pakattuja voileipiä, mutta kun eväät loppuvat, rakentuu ruokavalio pitkälti sen ympärille, mitä samovaarista saatavalla kuumalla vedellä saa aikaan.

Samovaari pelastaa nälkäisen junamatkailijan.

Minulla oli kokonainen matkalaukullinen ruokatarvikkeita mukanani. Nuudeli, tonnikala, maapähkinävoi, pähkinät, näkkileipä, kaurahiutaleet ja pussikeitot säilyvät hyvin. Kun ainoa kokkausväline on samovaari, on ruokien oltava yksinkertaisia.


Kanssamatkustajilla oli mukanaan myös kuivattua kalaa, mikä haisi järkyttävälle. Ravintolavaunussa muistan syöneeni korkeintaan kerran. Muistelen kyllä yrittäneeni useimminkin, mutta ravintolavaunu oli joko kiinni, tai sitten siellä ei ollut tarjolla kuin alkoholia ja teetä.


Legenda kertoo, että joka asemalla on mummoja myymässä piirakoita ja muita herkkuja, mutta vain yhdellä asemalla tällaisia mummoja näkyi. Kaalipiirakka maistui mielettömän hyvälle monen päivän nuudelikuurin jälkeen!


Junassa ei tarvitsekaan syödä niin paljon kuin normaalisti, sillä koko elämä on junamatkan ajan säästöliekillä. Liikuntaa ei tule juuri harrastettua, eikä nukkumisen lisäksi ole paljoa muuta tekemistä. Hyvä kirja – tai useampi – on pakollinen matkavaruste, vaikka olisit matkassa jonkun tuttavasi kanssa. Jos uutta puheenaihetta ei löydy eikä untakaan riitä, voi paeta kirjaan.


Siperian junan yksitoikkoisessa rytmissä laitostuu ja passivoituu jo parissa päivässä. Ikkunassa näkyy aamulla sama maisema kuin illalla, eikä päivän mittaan ole odotettavissa mitään muutakaan muutosta eiliseen. Tapahtumaköyhyys houkuttelee kääntymään sisäänpäin ja pohtimaan mennyttä sekä tulevaa elämää. Päiväkirja tai muistiinpanovälineet kannattaa ottaa matkaan mukaan.


Teenjuonti ja nukkuminen ovat pääasialliset harrastukset Siperian junassa.

Sängyssä makaamiseen tai sängyn laidalla istumiseen saa vaihtelua seisomalla käytävällä. Käytävällä seisoo moni muukin, joten päiväkävely junan käytäviä myöten olisi melkoista pujottelemista.


Juna pysähtyy asemilla yleensä vain muutaman minuutin ajan. Junasta ei parane myöhästyä. Tupakkataukoa varten ei tarvitse nousta junasta. Tupakkaa ei kuitenkaan saa polttaa vaunussa, vaan se on tehtävä vaunuja yhdistävissä, vetoisissa ”tuulikaapeissa”, mitkä toimivat myös junan nivelinä.


Siperian juna-asemia

Iso osa turisteista pysähtyy Moskovan jälkeen vasta Irkutskissa. Matkalla on kuitenkin monia mielenkiintoisia asemia, joilla voi halutessaan jäädä junasta ja sukeltaa siperialaiseen elämänmenoon


Siperian juna-asemia ovat muun muassa:


* NIžNI NOVGOROD (jossa voit tutustua mm. Maxim Gorkin kotitaloon)


* KIROV (jossa mm. suklaan historiaa käsittelevä museo


* PERM


* JEKATERINBURG (ensimmäinen Aasian mantereen puoleinen asema. Jekaterinburg tunnetaan paikkana, missä Venäjän viimeinen keisari Nikolai ll surmattiin perheineen v. 1918. Kaupungin eläintarhassa voit nähdä liikerin, eli leijonan ja tiikerin risteytyksen.)

Venäjän kertaviisumilla voi oleskella maassa max 30 päivää. Majoitusliikkeet hoitavat matkailijan rekisteröinnin.

*TJUMEN


* OMSK


* NOVOSIBIRSK


* KRASNOJARSK


* IRKUT

Siperian talvet ovat ankaria.

Irkutsk ja Baikaljärvi

”Taakse jää Irkutsk, hiljainen, jään sitoma keväinen kaupunki. Taakse jää Irkutsk, yliopiston kirjaston keltaiset kaakelit, vaaleanpunainen sipulikirkko, puistot ja puistikot, kovaääniset ja höyryävät yleiset saunat, väsynyt maa, ruosteisen tulvaveden peittämä puistikko, klassinen musiikki pienessä kaiuttimessa puistikon portinpielessä, lumi ja pehmeät kinokset pihapuutarhoissa, taakse jää Irkutsk ja vastaantuleva sähköjuna huoahtaa viereisellä raiteella, taloja ja taas pieniä jykevästi seisovia taloja, valkoisia ikkunapuitteita, kukkakoristeisia luukkuja, veikeästi veistettyjä räystäitä, yksinöinen yhdeksäntoistakerroksinen elementtitalo peltojen keskellä, kevättalven aurinko, savuavia piippuja, halkopinon päällä seisova mies.


Tämä on vielä Irkutskia, ryssänsininen asemarakennus ja läpitunkematon, viidakkoinen metsä. Aapaa, kääpiömetsää, haaskioita ja hakkuulinjoja, tämä ei ole enää Irkutskia, BAMin rata, jonka suo on nielaissut, lumen alle sortunut talo. Viereisessä vaunussa leijailee muutama tiukujen säestämä haikea hanurin sointu.” (Rosa Likson, Hytti numero 6.)


Irkutskin puutalot ihastuttavat.

Irkutskista jäivät mieleen kauniisti koristellut puutalot, vehreät puistot (joissa todellakin soi musiikki kaiuttimista), halvat mutta siistit yleiset vessat ja sotahistoriallinen museo - kaksi huonetta, joihin vahtimestari avasi pyydettäessä oven. Irkutskin historiasta ja kulttuurista kertovassa museossa oli esillä muun muassa "keppi", mutta myös muuta, kiinnostavampaa esineistöä.

Sotilaskalustoa Irkutskissa.

Ikävä kyllä bussikyyti Listvyankaan Baikaljärven rannalle ei onnistunut, joten Baikaljärvi ja baikalinhylkeet jäivät näkemättä. Myös shamaanit ja Baikaljärven rannan kuumat lähteet jäivät ensi kertaan. Baikal-järven saarilla ja järven ympäristössä elää edelleen shamaaneja. Shamanismin asema on ollut vahva paikallisissa kulttuureissa. Jos etsii uudenlaisia kokemuksia Irkutskista, voi mennä jollekin ohjatulle retkelle shamaania tapaamaan - varaa retki shamaanin ja buryat-heimon luokse esimerkiksi täältä.


Baikaljärven putipuhdasta vettä pidetään niin terveellisenä, että pelkkien käsien kastamisen uskotaan tuovan yhden elinvuoden lisää. Jalkojen uittamisen hyisessä vedessä uskotaan tuovan viisi elinvuotta lisää, kun taas uiminen pidentää ikää 25 vuodella!

Ulan Udesta matkaa jatkuu joko Vladivostokiin tai Mongoliaan.

* ULAN UDE

Ulan Udesta matkaa jatkuu joko Vladivostokiin tai Mongoliaan.


Ulan Bator on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa.

Mongolian pääkaupunki Ulan Bator ei kilpaile kauneimman kaupungin tittelistä

Ulan Bator tai Ulaanbaatar on Mongolian pääkaupunki, missä asuu 1 340 000 ihmistä, eli lähes puolet koko maan väestöstä. Kaupunkiin muuttoa tapahtuu koko ajan vain enemmän, sillä ilmastonmuutos uhkaa tehdä perinteisestä elinkeinosta eli karjanhoidosta kannattamatonta. Talvisin Mongolian aroilla voi olla pakkasta jopa -50 astetta, ja lampaat sekä muut eläimet paleltuvat kuoliaiksi.


Hiki ei tule pääkaupungin talvessakaan - varsinkaan joulukuun ja helmikuun välisenä aikana, kun vuorokauden alin lämpötila on keskimäärin alle -20 astetta. Pakkanen voi laskea alle 40 asteen. Ulan Bator onkin maailman kylmin pääkaupunki. Kesemällä hellelukemat voivat olla yli 30 astetta, joten lämpötilaerot vuoden mittaan ovat yli 70 astetta.


Ulan Bator ei kilpaile maailman kauneimman kaupungin tittelistä, mutta kaikessa sekasortoisuudessaan se on kieltämättä erinomaisen kiehtova. Kaupunkikuvassa on sikin sokin uusia, moderneja rakennuksia sekä rujoa neuvostoarkkitehtuuria. Liikkeiden kyltteihin ei voi luottaa, sillä mainoskylttiä ei ilmeisesti tavata uusia ravintolan muuttuessa kampaamoksi tai baarin kenkäkaupaksi.


Ulan Batorin esikaupunkialuetta kiertävät jurttakylät, joissa ei ole juoksevaa vettä, viemäröintiä, tai jätehuoltoa. Jurttaslummit laajenevat koko ajan. Lisäksi Ulan Bator kärsii ilman saastumisesta. Hiilen ja puun polttaminen sekä talvien muuttuminen entistä kylmemmiksi ovat aiheuttaneet sen, että pienhiukkasten määrä on kasvanut 13-kertaiseksi WHO:n maksimisuositukseen nähden. Ilmansaasteiden aikaan saama savusumu estää välillä lentokoneita laskeutumasta kaupunkiin. Keuhkosairaudet ovat yleistyneet, etenkin lapsilla. Ulan Bator ohittikin Delhin ja Pekingin maailman saastuneimpana pääkaupunkina jo vuonna 2016.

Sühbataar-aukio on yksi Ulan Batorin nähtävyyksistä.

Ulan Batorin harvoja nähtävyyksiä ovat Sühbataar-aukio ja Luonnontieteellinen museo sekä Gandantegchenlin-luostari aivan kaupungin keskustassa. Luostarissa asuu noin 150 munkkia. Luostarialueeseen ja sen 26,5-metriseen Avalokiteśvaran patsaaseen voi tutustua rauhassa (pulut ovat tosin kiinnostuneita eväistäsi).

Näkymä Ulan Batorin korkeimmalta kohdalta Zaisan hilliltä.

Ulan Batorin korkeimmalle kohdalle Zaisan hillille on raskas nousu, mutta näköala Ulan Batorin yli on sen väärti. Kukkulalla on myös muistomerkki toisen maailmansodan aikaan kuolleille neuvostosotilaille sekä iso ja kultainen buddhapatsas.


Ulan Batorissa syödään lihaa ja vehnää

Ulan Batorissa oli vaikea löytää kasvisruokaa. Itse asiassa mitä tahansa ruokaa oli vaikea löytää, sillä satuin Mongoliaan Naadamin aikana. Naadamia juhlitaan heinäkuun 11. ja 13. välisenä aikana. Alun perin tämä vuosisatoja vanha juhla oli uskonnollinen, mutta nykyään sitä vietetään vuoden 1921 vallankumouksen ja itsenäistymisjulistuksen muistoksi.


Naadamin aikaan kaikki ravintoloitsijatkin ovat katsomassa painiotteluita ja hevoskilpailuja, sekä juomassa käynyttä tammanmaitoa. Tammanmaidosta tehtyä alkoholia myydään sinisissä sadevesitynnyreissä – sellaisissa, mitkä lienevät sinunkin mökkisi rännin alla tai laiturin ponttooneina.


Jos joku ruokala sattuukin olemaan auki, saa sieltä lähinnä vuohenlihapataa. En erityisemmin pitänyt vuohenlihasta, enkä tammanmaidosta tehdystä alkoholista, voista tai juustostakaan. Totta kai näihinkin ruokiin tottuisi aikanaan. Tammanmaitoteetäkin ehdin oppia juomaan.


Mongolialainen keittiö ei paljon perusta kasviksista. Karuun maahan ei tietenkään mitään Edenin puutarhaa voi perustaakaan. Kaupoissa ei käytännössä ollut hevi-osastoa. Liha- ja maitotuotteiden sekä kuivatavaroiden seassa saatettiin myydä lähinnä vain muutamaa omenaa, perunaa ja sipulia. Edes Stokkan Herkun mongolialaisena versiona pitämässäni ”paremmassa” ruokakaupassa ei ollut juuri mitään kasviksia, vaikka muita tuontituotteita löytyi kyllä.


Aloin uskoa, että tyrni on ainut syy sille, että mongolialaiset välttyvät keripukilta. Tyrniä kasvaa Mongoliassa vapaana, ja sitä syövät sekä ihmiset että hevoset. Mongolialaisten hevosten poikkeuksellisen kiiltävän turkin uskotaan johtuvan juuri tyrnistä, ja myyttien mukaan Tšingis-kaanin sotilaiden voitokkuus ja kestävyys perustui juuri tyrnin nauttimiseen.


En ollut aivan hukassa havaintojeni kanssa – tutkimusten mukaan tuolloin jopa kolmannes asukkaista karttoi hedelmiä ja vihanneksia. Se, että 30 prosenttia mongolialaisista ei syö lainkaan hedelmiä ja vihanneksia johtuu kasvisten korkeasta hinnasta.


Kasviksettomasta ruokavaliosta lie johtui sekin, ettei kasvisruokaa oikein osattu laittaa. Ainut ravintola, missä sai edes yhtä salaattiannosta, pilasi salaatin rikkomalla sen päälle raa’an kananmunan. Pitkän etsinnän jälkeen löytyi toki yksi intialainen ravintola, mistä sai myös linssiannoksia, sekä Loving Hut -vegaaniravintolaketjun toimipiste.


Mitä tehdä Ulan Batorissa?

Kun Ulan Bator on nähty, voit lähteä joko omin päin tai oppaan kanssa käymään 50 kilometrin päässä sijaitsevalla Tšingis-Kaanin ratsastajapatsaalla. Patsas on 40 metriä korkea, ja sen alakertaan on rakennettu museo Mongolian historiasta ja kulttuurista. Hevosen korvien välistä voi tähytyä kohti Tšingis-Kaanin kotikylää kohti.


Opas saattaa kertoa sinulle paikallisesta šamanismista – tai sitten hän luukuttaa tätä biisiä ja heittelee hatusta lukumääriä ja vuosilukuja pikkufiatin pohjan raapiessa epätasaisen tien töyssyjä. Oppaan kanssa voit käydä tutustumassa jurttaan ja ratsastamassa, tai ehkä jopa etsimässä przewalskinhevosia. Korkeasaarenkin przewalskinhevosten jälkeläisiä on vapautettu Mongoliaan, mutta näitä villihevosia on vaikea nähdä. Hevosten näkeminen on uskoakseni vaikuttavimpia kokemuksia Mongoliassa. Myös jurttamajoitus täytyy testata ensi kerralla.


Kun olet valmis jättämään Ulan Batorin, ajaa juna Gobin autiomaan halki, etkä näe pitkään aikaan muuta kuin ruskeaa maata. Silloin tällöin silmään sattuu kaukana kaikesta sijaitseva jurtta tai kaksi. Jäänet miettimään, miten noin eristyksissä ja karuissa oloissa voi kukaan pärjätä. Heinäkuussa Gobissa puhaltavat kuumat tuulet. On kuin puhaltaisi kuumaa ilmaa hiustenkuivaajasta suoraan naamaan! Verkkokalvoilleni jäi ikuisesti näky ulkomaisesta hippitytöstä, joka kiiruhti muutaman minuutin pysähdyksen aikana joogaamaan pelkistyn juna-aseman helteessä kuumentuneelle kiveykselle.



Kiina on junaradan viimeinen maa.

Peking ei haihdu mielestä


Taas ovat edessä valtakunnanraja ja rajamuodollisuudet! Sekä Venäjän ja Mongolian että Mongolian ja Kiinan rajalla aikaa kuluu tuntikaupalla, ehkä jopa yli 5 tuntia. Vessat suljetaan jo ennen rajaa, ja ne avataan vasta jokin aika rajan jälkeen. Matkustajien pitää pysyä hytissä, missä voi olla hyvin kuuma kesällä. Varaa vettä valmiiksi, mutta ei liikaa, koska vessaan ei pääse ehkä kuuteen tuntiin!


Juna kulkee halki vehreiden maisemien. Näet kyliä, vuoria ja jokia. Lopulta saavutaan Pekingiin. Juna-aseman lähellä on lukuisia halpoja hotelleja sekä raha-automaatteja.

Pekingin historia on useita tuhansia vuosia vanha. Kaikki asukkaat eivät kuitenkaan osaa sitä arvostaa. Kerrotaan taksikuskista, joka on vuosikausia kuskannut turisteja Kiinan muurille käymättä sillä itse koskaan, sillä mokoma vanha rauniokasa ei ole sen arvoinen. Eräs moderni ostoskeskus oli rakennettu arkeologisten kaivausten päälle. Ikivanhoista asuinsijoista kertoi vain kellarikerroksen arkeologinen museo, jossa lasivitriinissä olevat esineet oli nimetty englanniksi ”muuksi paskaksi”.

Peking ei helpolla haihdu mielestä. Se tekee lähtemättömän vaikutuksen niin hyvässä kuin pahassa.

Peking ei helpolla haihdu mielestä. Se tekee lähtemättömän vaikutuksen niin hyvässä kuin pahassa. Heinäkuu ei liene se paras kuukausi Pekingin kokemuksia etsivälle. Kuumuus ja saasteet saivat aikaan sydänoireita ja heikotusta. Savusumu oli niin sankkaa, että pilvenpiirtäjistä ei näkynyt mitään. Näin eteeni vain noin 3–5 metriä, sen jälkeen kaikki oli harmaata. Esimerkiksi tietä ylittäessä en ollut varma, mitä vastapuolella on.


Kuumuus helpottaa illalla. Silloin on aika mennä Donghuamenin kulinaristiselle yötorille, missä paikalliset herkuttelevat heinäsirkoilla, kovakuoriaisilla, meritähdillä, merihevosilla, käärmeenlihalla, pässin kiveksillä, skorpiooneilla ja mädätetyillä kananmunilla. Voit syödä myös normaalimpia ruokia, mutta varmista hinta etukäteen. Tällä torilla olen kokenut pahimman ukotuksen koskaan. Jouduin lopulta maksamaan neljäkymmentä euroa muutamasta uppopaistetusta juustotikusta.


Pekingin väkiluku on 21,54 miljoonaa, ja turistejakin on miljoonia.

Pekingissä et ole hetkeäkään yksin. Pekingin väkiluku on 21,54 miljoonaa, ja turistejakin on miljoonia. Pekingissä käy vuosittain noin 140 miljoonaa kiinalaista turistia ja lisäksi noin 4,4 miljoonaa ulkomaalaista matkailijaa.


Pekingin tieverkolla on pituutta kymmeniä tuhansia kilometrejä, mutta se ei pysy koko ajan kasvavan liikenteen vaatimusten tasalla. Ruuhkat ovat yleisiä. Varaa useita tunteja taksimatkaan lentokentälle, ellei kyseessä ole todella varhainen tai myöhäinen lähtö.

Autojonot seisovat jopa päiväkausia, kun tulee kiinalaisten vuoden ainoa vapaa (eli kiinalainen uusi vuosi). On yleistä palkata autoon jonottaja, tai käydä jonottamassa vuoroissa oman perheen kesken. Myös juniin jonotetaan päiväkausia, ja osa voi silti jäädä ilman lippua ja junapaikkaa.


Kielletty kaupunki on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka.

Kielletty kaupunki on ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Omin päin et ehkä saa siitä kaikkea irti, joten kannattaa ottaa mukaan vähintäänkin audio-opas.

Perinteinen arkkitehtuuri on ollut maanjäristyksenkestävää.

Kielletyssä kaupungissa kannattaa ehdottomasti vierailla. Yle esitti hiljan dokumentin, missä todistettiin, että perinteinen arkkitehtuuri on tehnyt rakennukset maanjäristyksenkestäviksi. Valitettavasti puurakennukset eivät kuitenkaan ole tulipalonkestäviä.


Jos mietit, mitä tehdä Pekingissä, voin suositella seikkailua hutongeissa eli kapeiden teiden ja matalien talojen muodostamissa kaupunginosissa.


Peking-kokemuksia voi hakea myös Kiinan Kansallismuseosta, mikä on yksi maailman suurimpia. Siellä vieraili vuonna 2018 8,6 miljoonaa ihmistä, joten se oli maailman toiseksi vieraillun museo heti Pariisin Louvren jälkeen. Museo on täynnä propagandaa, mikä saattaa hämmentää puolueettomiin museoihin tottunutta. Museo keskittyy kertomaan siitä, kuinka vasta kommunismi toi valon ja toivon kiinalaisille.


Totta kai ensikertalaisen on nähtävä myös Kiinan muuri ja Kesäpalatsi.


Näkymä Kiinan muurilta.
Ilma on puhtaampaa ja selkeämpää Pekingin ulkopuolella.
Kiinan muurilla on pituutta 6000–9000 km, laajimman määritelmän mukaan jopa yli 21 000 km.

Ilma on puhtaampaa ja selkeämpää Pekingin ulkopuolella, eli Kiinan muurilla ja Kesäpalatsissa on jo helpompi hengittää. Kiinan muurin näkeminen ensi kertaa on vaikuttava kokemus. Kiinan muurilla on pituutta 6000–9000 km, laajimman määritelmän mukaan jopa yli 21 000 km. Joistain kohden se on jo sortunut, mutta turistit viedään katsomaan paremmin säilyneitä osia.


Edullisimmat retket Kiinan muurille tarkoittavat sitä, että turisti viedään myös muualle kuin muurille. Kiinalainen lääkäri kauppaa sinulle perinteisiä lääkkeitä samalla, kun hoitsu upottaa jalkasi kuumaan veteen. Lääkäri tarkastaa terveydentilasi kättäsi arvioimalla, ja sinä ihmettelet, miksi kummassa olet tässä tilanteessa. Lääkäri toki herätti luottamusta oikeaan osuvilla diagnooseillaan, mutta samalla myös epäilystä kauppaamalla ilmeisesti jokaiselle läsnäolijalle hedelmällisyyttä parantavia valmisteita. Lisäksi turisti saatetaan viedä jadeostoksille jadetehtaaseen ja silkkitehtaaseen ostamaan silkkituotteita. Käytäntö on ilmeisesti aika yleinen, myydäänhän Fuengirolankin ilmaisilla nähtävyyskierroksilla muun muassa villatuotteita ja aurinkolaseja.

Kesäpalatsi on vanha keisarillinen lomapaikka.
Kesäpalatsi sijaitsee noin 15 km Pekingistä.

Kesäpalatsi on vanha keisarillinen lomanviettopaikka noin 15 km Pekingistä. Kesäpalatsin puutarha-alueella voi rentoutua ja muistella Kiinan viimeisen keisarinnan suurta rakkautta sitä kohtaan. Britannian ja Ranskan joukot tuhosivat Kesäpalatsin vuonna 1860, toisen oopiumisodan päätteeksi. Leskikeisarinna Cixi rakennutti sen uudestaan rahoilla, mitkä oli tarkoitettu Kiinan laivaston uusimiseen. Boksarikapinan aikana ulkomaalaiset hävittivät Kesäpalatsin jälleen, ja taas Cixi ryhtyi uudelleenrakennushankkeeseen. Kesäpalatsi on ollut UNESCOn maailmanperintöluettelossa vuodesta 1998.


Kiinan naishallitsijasta voit lukea vaikkapa Jung Changin kirjasta Kiinan viimeinen keisarinna.




7 vinkkiä Trans-Mongolian tai Trans-Siperian radalle


1. Hoida viisumit ajoissa. Tarvitset kolme viisumia: Venäjän viisumin (noin 70–80 euroa), Mongolian viisumin (60 euroa, jos oleskelu alle 10 vrk) sekä Kiinan viisumin (60 euroa). Kiinan viisumi tulee hankkia noin kuukautta ennen, ja tarvitset ajanvarauksen suurlähetystöön. Kannattaa lähettää passi Ruotsiin (Mongolian viisumia varten) vasta tämän jälkeen. Kiinan suurlähetystö on pikkutarkka viisumikaavakkeen suhteen. Lue ohjeet huolella, käytä oikeaa fonttia ja muista kaikki liitteet. Kun itse hain viisumia, olin ainoa joka onnistui kerralla – muut käännytettiin hankkimaan lisää liitteitä.


2. Varaa riittävästi rahaa, myös kunkin maan käteistä. Näin saat ostettua ruokaa junassa, asemilla ja päiväretkillä. Kuukauden reissu vuonna 2014 maksoi kaikkineen 1700 euroa, joista viisumit veivät 176 euroa ja lento Pekingistä Helsinkiin 477 euroa. 1047 euroa kului junalippuihin, majoituksiin, ruokaan ja aktiviteetteihin. Totta kai hinnat ovat sittemmin nousseet, mutta tässä hieman osviittaa.


3. Pakkaa mukaan Trans-Siperian junaan teetä, sokeria, pähkinöitä, puurohiutaleita, pikakahvia, tonnikalaa, nuudeleita ja muuta evästä, sillä kuumaa vettä on tarjolla silloinkin, kun ravintolavaunu on kiinni.


4. Valmistaudu olemaan peseytymättä koko junamatkan ajan. Ota mukaan käsidesiä, ehkä myös kosteuspyyhkeitä. Valitse löysiä ja hengittäviä vaatteita. Sandaaleilla on mukavampi käydä likaisessa vessassa kuin sukkasillaan.


5. Älä matkusta heinäkuun helteillä kuten allekirjoittanut. Kuulemma myös talvipakkasilla junassa on ikävä olla. Kevät ja syksy ovat parhaat matkustusajankohdat.


6. Varaa mukaan junaan myös lukemista ja muistiinpano- tai vaikka piirustusvälineitä. E-kirjat eivät paina paljoa. Jos aiot olla junassa 9 päivää (kuten Trans-Siperian radalla), tulee lukeminen tarpeeseen. Ikkunasta näkyy aamulla sama maisema kuin vielä illalla, tai sitä edellisenä päivänä...


7. Passivyö on näppärä apuväline, missä voit pitää arvoesineitäsi. Ota mukaan myös pienoisapteekki kuumeen tai vatsataudin varalle, mutta pakkaa maltilla. Kun olet jäämässä pois junasta, muista, että juna saattaa olla asemalla vain kaksi minuuttia. Pieni rinkka tai laukku mahtuu laverin alla olevaan säilytystilaan, ja sen kanssa on nopea poistua junasta tai astua junaan. Ota huomioon myös se, että juna noudattaa aina Moskovan aikaa.




***tekstissä mainoslinkkejä***